Katariinanlaakson hylätty Susanna

IMG_1616_katariinanlaakso_alkuPieni aamuinen pakkanen ja utuinen ilmanala olivat saaneet maailman näyttämään lähes mustavalkoiselta, kävellessäni Turun ja Kaarinan raja-alueella sijaitsevalla Katariinanlaakson luontopolulla.
Päämääränä oli rannassa oleva hylätty laiva, mikä on viime aikoina osoittautunut oikeaksi turisti kohteeksi.
On maanantai 27.2.2017. Päivää myöhemmin, tämän luonnosta kirjoittaessa, katson ikkunasta vesisadetta. Sadetta joka harmaan verhon takana piiskaa maailmaa, pisaroiden raapiessa railoja ikkunaan. Oli siis todellakin onni, että satuin  käymään kuvailemassa Katariinanlaaksossa juuri päivää aikaisemmin.

Vähän matkaa käveltyäni löysin etsimäni laivan. Laiva oli ollut matkalla telakalle kunnostukseen ravintolalaivaksi joskus 2015, mutta olikin joutunut oman onnensa nojaan sitä vetäneen hinaajan rikkoonnuttua.  Laivan oli tarkoitus olla siinä vain muutamia päiviä, mutta niin nuo päivät muuttuivat ensin viikoiksi, sitten kuukausiksi ja kohta vuosiksi.
Siinä se nyt virui rantaan kahlittuna, odottaen luonnon antamaa tuomiota jäiden puristuksissa.  Aurinko, mikä hetkeksi antoi usvan keskeltä häilähdyksen omaisen muistutuksen olemassaolostaan, maalasi maisemaan aavemaista tuntua.

IMG_8188_katariinanlaakso_laiva

Nettiä selailtuani sain selvitettyä laivan mielenkiintoista historiaa. Laiva on nimeltään Susanna, ja on rakennettu 1922. Sitä on käytetty aikoinaan Saimaalla tukkijätkien ja uittomiesten asuntolana. Laiva on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja sitä on käytetty myös joissain kotimaisissa elokuvissa.
Laivaa katsellessani tuumailin, että sitä tuskin saisi enää veden pintaa pitkin hinattua pois.
Ja jos siitä vielä ravintola tai asuntolaivan haluaisi tehdä, niin korkeintaan sukeltajille.

IMG_1601_laiva

Ympärilläni kuului erinäinen linnunlaulu, kuin kesäpäivänä konsanaan.
Puheet Katariinanlaaksosta hyvänä lintualueena pitivät siten paikkansa.
Itse en lintuja varsinaisesti harrasta, mutta niiden laulua kuuntelen mielihyvin ennemmin, kuin moottorin pärinää ja pauketta. Jätin Susannan taakseni jatkaessani matkaani eteenpäin.

IMG_1611_katariinanlaakso

Aikani kierreltyäni päätin lähteä myös Vaarniemessä olevien lintutornien suuntaan.
Kipusin yhdelle pienistä torneista nähdäkseni ympärilläni olevaa maisemaa paremmin.
Huomasin ketun käyskentelevän kaislikossa minua kohti.
Koska tuuli tuli suoraan ketun suunnasta, se ei ilmeisemmin nähnyt minua.

IMG_1602_katariinanlaakso

Arvioin suurin piirtein missä kohtaa kettu tulisi ylitse tornille johtavaa polkua.
Laitoin kameraa nopeasti valmiiksi ja aloin tiirailemaan polulle päin.
Kettua ei vain kuulunut. Nostin katsettani pois kameran tähtäimestä etsiäkseni kettua tarkemmin. Samalla hetkellä kettu ilmestyi polulle, huomasi minut, ja katosi salamana. Kuva ketusta jäi siis odottamaan toiseen kertaan.

IMG_8228_katariinanlaakso_polku

Palattuani myöhemmin autolle, juoksi parkkialueen poikki kaksi nuorta peuraa.
Vakuutuin samalla siitä, että Katariinanlaakson ympäristössä pitää vierailla myös toiste.
Varata vain eväiden kera vierailuun riittävästi aikaa.

IMG_1631_peurat