Vanhojen tulisijojen uusi elämä

Pitkän harkinnan jälkeen päätimme liittyä siihen joukkoon, joiden elämäntapana on vanhan perinnetalon kunnostus.
Talomme on tyypillinen rossipohjalle rakennettu hirsirunkoinen maalaistalo.
Talo on rakennettu joskus 1800 luvun lopulla ja 1900 luvun alussa.
Mitään tarkkoja tietoja rakentamis ajankohdasta ei olemassa, kuten ei luonnollisesti piirustuksiakaan.

Todennäköisesti talo on saanut alkunsa pienestä mökistä 1800 luvun lopulla, jolloin se on käsittänyt keittiön ja yhden huoneen.
1900 luvun lopulla taloon on laajentunut sali, ja yläkertaan kaksi huonetta.
Tähän johtopäätökseen olemme tulleet hirsirakenteen ja käytettyjen hirsien perusteella.
Talo on ollut koko ajan käytössä ja lämmitettynä, eikä alkuperäiseen rakenteeseen ole tehty muutoksia vuosien varrella.

Tulisijat ovat olleet myös aktiivisessa käytössä, ja ne on nuohottu säännöllisesti.
Pari vuotta sitten naakat pääsivät tekemään tuhojaan, tukkien kolme hormia.
Hormit saatiin nuohouksella auki, mutta ennen kuin verkkoja hormien suojaksi ehdittiin asentaa, ne olivat jälleen tukossa.
Uusi nuohous avasi vain yhden hormeista, kahden jääden totaalisesti tukkoon.
Tulisijoja talossa on yhteensä viisi, joista kaksi oli nyt toimimattomia.
Verkot hormien suojaksi laitettiin viimeisen nuohouksen yhteydessä heti, lisävahinkojen välttämisesksi. Savuhormien lisäksi tukossa oli myös ilmastointikanava, joka ei tosin ollut toiminut todella pitkään aikaan.

Kun pitkään pohdittuamme päädyimme aloittamaan talon kunnostuksen, ensimmäinen suoritettava huolto oli luonnollisesti hormien kunnostus.
Oman työni ohessa olin taannoin sattunut juttelemaan erään nuohoojan kanssa hormien kunnostuksesta, ja hän oli vinkannut yrityksestä joka niitä tekee.
Nuohous itsessään oli vielä tuolloin rajattua toimintaa, mutta korjaustoiminta ei.
Otimme yhteyttä Salolaiseen Kominik Oy:n nuohoojamestari Jari Takaseen, ja sovimme tarkastus/arvio käynnistä.

Kominik Oy:n kaverit tulivat sovittuna ajankohtana, ja tarkastivat tulisijat.
Pahimmat pelkomme eivät toteutuneet, ja tulisijat olivat pelastettavissa suhteellisen helposti.
Hieman aiottu aloituskohta venyi, mutta tulisijoja päästiin onneksi korjaamaan ennen talven alkua.

Kominikin kaverit aloittivat avausoperaation yläkerran kakluuneista.
Toisen kakluunin päältä löytyi kolme vanhaa naakan pesää, joista alimmainen oli aivan pellin päällä.
Siis reilu kaksi metriä alas piipun laelta.
Jotta kaikkiin tukos kohtiin päästiin käsiksi, tehtiin savuhormiin muutama reikä matkan varrelle.
Lopuksi aukot muurattiin kiinni.

Ilmastointikanava osottautui näistä haastavimmaksi ja tuntui olevan aivan uskomattoman tukossa.
kanavassa oli naakanpesää, sekä vanhaa muurauslastia.
Muurauslaastin määrä herätti omaa epäilystäni, että kanava olisi jostain syystä tukittu tahallisesti.
Keskustelin nuohoojamestari Jari Takasen kanssa asiasta, ja hän piti ko. vaihtoehtoa sangen epätodennäköisenä, koska sille ei ollut mitään järjellistä syytä kummankaan mielestä.
Tarkasteltuaan tukosta tarkemmin, hän totesi, että vaihtoehtoni tahallisuudesta taitaa olla sittenkin oikea.

Tein pikaisen soiton äidilleni, josko hän muistaisi onko muureille tehty jotain jossain vaiheessa.
Hän muisti, että noin 60v sitten olisi piippujen yläosa rakennettu uudelleen noin vajaan 2m matkalta.
Samalla hän muisti isoäidin aina valittaneen, että ilmastointikanavasta tuli vetoa, ja tämä olisi sen jälkeen loppunut.
Eli kanava oli silloin todellakin tarkoituksella tukittu.

Muuriin tehtiin hormiin johtava isompi aukko, jotta sinne mahtui piikkauskone.
Hormia alettiin piikkaamaan auki, ja pienen hetken päästä se saatiinkin auki.
Alakerran puulieden päällä oli avauksen jäljiltä aivan julmettu kasa vanhaa muurauslaastia.
Ilmastointihormissa on, ja on ollut aina, toimiva pelti millä kanava saadaan kiinni.
Avauksen jälkeen keittiön kärynpoisto on toiminut huomattavasti paremmin, emmekä ole kovilla myrskyilläkään kokeneet kanavasta tulevan vetoa.
Puulieden päällä olleet kynttilätkään eivät ole sen kummemmin lepattaneet.

 

Niin pitkälle kuin jaksan muistaa, keittiön viereisen kakluunin veto on aina ollut huono. Nuohoojat ovat myös valitelleet, että kakluunin päällä olevasta tiukkasta mutkasta, mistä ei saa harjaa lävitse.
Kun naakan pesä oli ylhäältä poistettu, oli ko. kakluunin yläosaan tarkoitus tehdä nuohousluukku mutkan kohdalle.
Kominikin kaverit tekivät muuriin aukon luukkua varten ja yllätys yllätys.
Syliin tipahteli kämmenen kokoisia muurauslaastin jäänteitä 60v takaa.
Nämä olivat aikoinaan muurarilta hormiin pudonneet. Hormissa oli ollut suurin piirtein tulitikkuaskin kokoinen reikä, mistä savu oli joten kuten matkannut eteenpäin.
Kun naakka oli antanut pakettiin oman silauksensa, ei hormi enää vetänyt sitä vähäistäkään.

Nuohousluukku todettiin tarpeettomaksi ja hormi suljettiin.
Koepoltossa kuuluva humina oli myös ääni, mitä en muista koskaan ko. tulisijasta kuulleeni.
Pesiin suoritettiin vielä massaus ja muutaman päivän kuluttua tulisijat olivat käyttövalmiita.
Aikaa Komikin kavereilla meni kaksi puolittaista päivää.
Laskua operaatiosta kertyi 1800€, mitä pidämme sangen kohtuullisena uusiin tulisijoihin verrattuna.

Tulisijat ovat olleet nyt todella ahkerassa käytössä ja toimineet loistavasti kelistä riippumatta.
Myöskin uudelleen avattu keittiön ilmastointikanava on pysynyt vedottomana, kunhan muistaa tarvittaessa laittaa pellin kiinni.