Aina ei mene niin kuin…

Kesä ja valo.
Mikä loistavan hyvä yhdistelmä toteuttaa mainosvideon kuvaus ulkona.
Mutta aina ei kaikki mene suunnitellusti, jos nyt niin tarvitsee aina mennäkään.

Kuvaus päivänä kova tuuli aiheuttaa sen, että taustatelinettä ja kangasta tarvitaan pitämään
pystyssä kaksi henkilöä. Tähän ratkaisuun päädytään muutaman telineiden kaatumiseen pätyneen yrityksen jälkeen.
Silti taustakangas pullistelee ja lepattelee purjeen lailla aiheuttaen
epätasaisuutta valossa, mikä vaikeuttaa taustan täydellistä häivyttämistä, tehden siitä lähes mahdotonta.
Naapurissa alkavat samalla lauantai illan juhlat, jonka ääniä mikrofoni poimii onnistuneesti.

Jotain saadaan kuitenkin kuvattua, vaikka lopputulos näyttääkin sangen rosoiselta.
Mutta toisaalta kun kaikki on nykyään niin loppuun asti hiottua, niin pieni rosoisuus saattaakin lopulta ollakin positiivinen poikkeus 🙂

Asuntokuvauksesta lyhyesti

SÄÄSTÄ 200€ MENETÄ 20.000€ TAI ENEMMÄN

Tämän luettuaan moni varmaan ajattelee, että siinä tuo mainostaa kuvauksia, kun itse niitä tekee.
Vastaan siihen, että niin mainostankin, mutta kerron samalla lyhyesti
muutaman tosiasian, jotka on empiirisillä tutkimuksilla todettu paikkansa pitäviksi.
Jokaisen omaan harkintaan jää, onko ammattiosaamiselleni tarvetta,
tai sitten jonkun vastaavan kollegani osaamiselle.

HERKULLISIA JA MAISTUVIA HEDELMIÄ

Ostaisitko kuvan perusteella herkulliseksi mainitun hedelmän,
joka kuvassa näyttää hieman epätarkalta, kellertävältä ja vanhentuneelta.
Tuskinpa ostaisit, vaikka pussillinen hedelmiä maksaa vain muutamia euroja.

Tänä päivänä valintapäätökset tapahtuvat hyvin pitkälle kuvien perusteella netissä, halusimme tai emme. Näin on myös asuntokaupassa.
Tyypillisimmissä asuntokaupoissa puhutaan kymmenistätuhansista,
sadoistatuhansista euroista.
Silti edelleen asuntokaupan kuvissa tulee säännöllisesti vastaan ensin
kuvatun hedelmän kaltaisia kuvia.

Nykyisillä puhelimilla toki saa tänään lähes parempia kuvia,
mitä digitaipaleen alussa paremmilla kameroilla saatiin aikaiseksi.
Vaikka murros on ollut valtaisa, eivät valokuvauksen lainalaisuudet ole silti muuttuneet.
Hyvä kuva vaatii edelleen oikean rajauksen, valotuksen ja jälkiprosessoinnin.
Kaksi ensimmäistä on pysynyt samana, mutta jälkiprosessointia ei enää tehdä pimiössä, vaan tietokoneelta.
Siinä valotus hienosäädetään, korjataan linssivääristymät ja pystyviivat,
sekä haetaan värit kohdalleen.
Lisäksi hyvän kuvan ottaminen vaatii myös pienoista malttia.

Hyvän markkinointikuvan, mitä asuntokuvauskin on, pitää olla oikein tarkennettu, suora ja värimaailmaltaan oikea.
Alkuun palatakseni, edelleen vastaan tulee kuvia missä ei toteudu yksikään
luettelemistani kohdista.

Perus ammatti asunto-/kiinteistökuvauksen hinnat liikkuvat tänään kohteesta
riippuen muutamassa sadassa eurossa, mihin vaikuttaa luonnollisesti kohteen koko ja työmäärä, vaativimpien ja isompien ollessa tuhansissa euroissa.
Yhteistä kaikille on kuitenkin, että sijoittamalla ammattikuvaukseen saa enemmän katsojia, ja sitä kautta mahdollisuuden saada myös enemmän tarjouksia.
Huonoilla kuvilla menettää pitkässä juoksussa monin verroin enemmän rahaa,
myyntiajan pidentyessä.

MUTTA ENTÄ JOS OLET KUVAUSALAN AMMATTILAINEN TAI HARRASTAJA?

Jos olisin nyt itse myymässä taloani, en ottaisi itse siitä myyntikuvia.
Vaikkakin olen kameraa käsitellyt jo vuosia ja jokusen asuntokuvankin ottanut.
Tai jos ottaisinkin, kuuntelisin hyvin tarkkaan välittäjäni ehdotukset,
sillä en ole myymässä taloani itselleni.
Olen kiintynyt syvästi kiinteistössäni itselleni tärkeisiin asioihin.
Tulevalle ostajalle ei todennäköisesti ole näille asioilla mitään merkitystä,
ellei ostajana ole minä itse.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa maisema on valottunut oikein, mutta kirkkauserosta johtuen itse huone on jäänyt tummaksi. Lisäksi sävy on kellertävä ja kameran asemoinnista johtuen pystyviivat kaatuvat.
Oikeanpuoleisessa kuvassa valotus ja värisävy on säädetty oikeaksi.
Samoin pystylinjat on korjattu luonnollisemmiksi.

Vanhojen tulisijojen uusi elämä

Pitkän harkinnan jälkeen päätimme liittyä siihen joukkoon, joiden elämäntapana on vanhan perinnetalon kunnostus.
Talomme on tyypillinen rossipohjalle rakennettu hirsirunkoinen maalaistalo.
Talo on rakennettu joskus 1800 luvun lopulla ja 1900 luvun alussa.
Mitään tarkkoja tietoja rakentamis ajankohdasta ei olemassa, kuten ei luonnollisesti piirustuksiakaan.

Todennäköisesti talo on saanut alkunsa pienestä mökistä 1800 luvun lopulla, jolloin se on käsittänyt keittiön ja yhden huoneen.
1900 luvun lopulla taloon on laajentunut sali, ja yläkertaan kaksi huonetta.
Tähän johtopäätökseen olemme tulleet hirsirakenteen ja käytettyjen hirsien perusteella.
Talo on ollut koko ajan käytössä ja lämmitettynä, eikä alkuperäiseen rakenteeseen ole tehty muutoksia vuosien varrella.

Tulisijat ovat olleet myös aktiivisessa käytössä, ja ne on nuohottu säännöllisesti.
Pari vuotta sitten naakat pääsivät tekemään tuhojaan, tukkien kolme hormia.
Hormit saatiin nuohouksella auki, mutta ennen kuin verkkoja hormien suojaksi ehdittiin asentaa, ne olivat jälleen tukossa.
Uusi nuohous avasi vain yhden hormeista, kahden jääden totaalisesti tukkoon.
Tulisijoja talossa on yhteensä viisi, joista kaksi oli nyt toimimattomia.
Verkot hormien suojaksi laitettiin viimeisen nuohouksen yhteydessä heti, lisävahinkojen välttämisesksi. Savuhormien lisäksi tukossa oli myös ilmastointikanava, joka ei tosin ollut toiminut todella pitkään aikaan.

Kun pitkään pohdittuamme päädyimme aloittamaan talon kunnostuksen, ensimmäinen suoritettava huolto oli luonnollisesti hormien kunnostus.
Oman työni ohessa olin taannoin sattunut juttelemaan erään nuohoojan kanssa hormien kunnostuksesta, ja hän oli vinkannut yrityksestä joka niitä tekee.
Nuohous itsessään oli vielä tuolloin rajattua toimintaa, mutta korjaustoiminta ei.
Otimme yhteyttä Salolaiseen Kominik Oy:n nuohoojamestari Jari Takaseen, ja sovimme tarkastus/arvio käynnistä.

Kominik Oy:n kaverit tulivat sovittuna ajankohtana, ja tarkastivat tulisijat.
Pahimmat pelkomme eivät toteutuneet, ja tulisijat olivat pelastettavissa suhteellisen helposti.
Hieman aiottu aloituskohta venyi, mutta tulisijoja päästiin onneksi korjaamaan ennen talven alkua.

Kominikin kaverit aloittivat avausoperaation yläkerran kakluuneista.
Toisen kakluunin päältä löytyi kolme vanhaa naakan pesää, joista alimmainen oli aivan pellin päällä.
Siis reilu kaksi metriä alas piipun laelta.
Jotta kaikkiin tukos kohtiin päästiin käsiksi, tehtiin savuhormiin muutama reikä matkan varrelle.
Lopuksi aukot muurattiin kiinni.

Ilmastointikanava osottautui näistä haastavimmaksi ja tuntui olevan aivan uskomattoman tukossa.
kanavassa oli naakanpesää, sekä vanhaa muurauslastia.
Muurauslaastin määrä herätti omaa epäilystäni, että kanava olisi jostain syystä tukittu tahallisesti.
Keskustelin nuohoojamestari Jari Takasen kanssa asiasta, ja hän piti ko. vaihtoehtoa sangen epätodennäköisenä, koska sille ei ollut mitään järjellistä syytä kummankaan mielestä.
Tarkasteltuaan tukosta tarkemmin, hän totesi, että vaihtoehtoni tahallisuudesta taitaa olla sittenkin oikea.

Tein pikaisen soiton äidilleni, josko hän muistaisi onko muureille tehty jotain jossain vaiheessa.
Hän muisti, että noin 60v sitten olisi piippujen yläosa rakennettu uudelleen noin vajaan 2m matkalta.
Samalla hän muisti isoäidin aina valittaneen, että ilmastointikanavasta tuli vetoa, ja tämä olisi sen jälkeen loppunut.
Eli kanava oli silloin todellakin tarkoituksella tukittu.

Muuriin tehtiin hormiin johtava isompi aukko, jotta sinne mahtui piikkauskone.
Hormia alettiin piikkaamaan auki, ja pienen hetken päästä se saatiinkin auki.
Alakerran puulieden päällä oli avauksen jäljiltä aivan julmettu kasa vanhaa muurauslaastia.
Ilmastointihormissa on, ja on ollut aina, toimiva pelti millä kanava saadaan kiinni.
Avauksen jälkeen keittiön kärynpoisto on toiminut huomattavasti paremmin, emmekä ole kovilla myrskyilläkään kokeneet kanavasta tulevan vetoa.
Puulieden päällä olleet kynttilätkään eivät ole sen kummemmin lepattaneet.

 

Niin pitkälle kuin jaksan muistaa, keittiön viereisen kakluunin veto on aina ollut huono. Nuohoojat ovat myös valitelleet, että kakluunin päällä olevasta tiukkasta mutkasta, mistä ei saa harjaa lävitse.
Kun naakan pesä oli ylhäältä poistettu, oli ko. kakluunin yläosaan tarkoitus tehdä nuohousluukku mutkan kohdalle.
Kominikin kaverit tekivät muuriin aukon luukkua varten ja yllätys yllätys.
Syliin tipahteli kämmenen kokoisia muurauslaastin jäänteitä 60v takaa.
Nämä olivat aikoinaan muurarilta hormiin pudonneet. Hormissa oli ollut suurin piirtein tulitikkuaskin kokoinen reikä, mistä savu oli joten kuten matkannut eteenpäin.
Kun naakka oli antanut pakettiin oman silauksensa, ei hormi enää vetänyt sitä vähäistäkään.

Nuohousluukku todettiin tarpeettomaksi ja hormi suljettiin.
Koepoltossa kuuluva humina oli myös ääni, mitä en muista koskaan ko. tulisijasta kuulleeni.
Pesiin suoritettiin vielä massaus ja muutaman päivän kuluttua tulisijat olivat käyttövalmiita.
Aikaa Komikin kavereilla meni kaksi puolittaista päivää.
Laskua operaatiosta kertyi 1800€, mitä pidämme sangen kohtuullisena uusiin tulisijoihin verrattuna.

Tulisijat ovat olleet nyt todella ahkerassa käytössä ja toimineet loistavasti kelistä riippumatta.
Myöskin uudelleen avattu keittiön ilmastointikanava on pysynyt vedottomana, kunhan muistaa tarvittaessa laittaa pellin kiinni.

 

Huoneistoketju | Asuntoketju

Huoneistoketju | Asuntoketju Oy
Turvallista asuntokauppaa

Lyhyesti minusta kiinteistönvälittäjänä

hääkuva Ylioppilaskuva Lapsikuva | Valokuvaaja Foto JussiOlen laillistettu (LKV, LVV) kiinteistönvälittäjä ja toimin Huoneistoketju | Asuntoketju Oy:n välittäjänä Varsinais-Suomessa. Pääasiassa akselilla Aura-Lieto-Piikkiö-Paimio-Turku-Salo.
Alalle päädyin monen mutkan kautta, tehtyäni ensin pitkän rupeaman erilaisissa myynnin ja markkinoinnin tehtävissä, valokuvaus- ja kiinteistöalaa unohtamatta.

Huoneistoketjulla on käytössään monia valokuvaus-/videoalan ammattilaisia, ja tehtäviini kuuluu myös kuvausten valvonta, jotta Sinun kohteesi saataisiin tuotua esiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Luonnollisesti niin haluttaessa, pystyn hoitamaan myös kaikki kuvaukset itse, 30 vuoden ammattitaidolla.

Kehitän myös jatkuvasti itseäni ja palveluitani Sinun hyödyksesi. Välittäjänä saat minusta kokeneen media ja markkinointi alan ammattilaisen, joka on ajan tasalla missä markkinointimediassa tänä päivänä mennään.

OTA ROHKEASTI YHTEYTTÄ JA KYSY LISÄÄ VÄLITYSPAKETEISTANI

050 386 1377

!! ILMAINEN ASUNTOARVIO SITOUMUKSETTA !!

Välityspalkkiomme edelleen vain 2,98% lasketaan velattomasta hinnasta. Minimi 2480€. Hinnat sisältävät alv. 24% Lisäksi ainoastaan todelliset asiakirjakulut.

 

Huoneistoketju pähkinänkuoressa

Huoneistoketjussa toimii yli 100 asuntokaupan ammattilaista lähes 20 konttorissa eri puolella Suomea.
Huoneistoketjussa sinua palvelee aina oma kiinteistönvälittäjäsi ja hänen tukenaan kaikki ketjun myyjät ja asiantuntijat.

Olemme palvelleet kaksi vuosikymmentä kestäneen toimintamme aikana asuntokaupoissa jo yli 100 000 tyytyväistä asunnon ostajaa ja myyjää.

  • Huoneistoketju-ryhmä on aloittanut toimintansa vuonna 1992
  • Yksi Suomen suurimmista kiinteistövälitysketjuista
  • Valtakunnallinen ketju
  • Yli 10 myyntikonttoria, joista osa franchising-yrittäjien omistamia yrityksiä,
    Yli 100 kiinteistömyyjää
  • Ammattitaitoinen, koulutettu henkilökunta
  • Oma koulutusjärjestelmä ja kouluttajat
  • LKV-koulutus
  • Lakimiespalvelut
  • Asiakaslähtöinen tarkkaan dokumentoitu liiketoimintamalli
Lisätietoa:

Huoneistoketju | Asuntoketju Oy

Alieneja ja nostalgian hämyjä

Kun edellisessä blogissani kirjoitin mitä kaikkea voi sattua, sai se minut muistelemaan menneitä hauskoja kömmähdyksiä ja uppoutumaan hetkeksi nostalgian syövereihin. Paljon on viimeisen 30 vuoden aikana muuttunut, mutta paljon on myös ennallaan.
Itse en mennyttä aikaa kaipaa, mutta on toki hyvä, että nuoren polven kuvaajat opastetaan myös vanhan tekniikan saloihin.
Kiireettömyys mikä tänään loistaa poissaolollaan, olisi tosin kiva saada takaisin. Toisaalta joinain öinä saattoi omassa pimiössä se kiireettömyyskin olla kovasti kyseenalaista 🙂 Koska saman mihin ennen meni koko yö pimiössä, tekee nyt 10 minuutissa tietokoneella, on kai oikeampaa todeta kiireen vain muuttaneen muotoaan.

Varusteiden päivitystä

Eletään kesää 80-luvun loppulla. Nuori valokuvaaja on saanut kipinän tutustua makromaailmaan, ja hetken säästettyään hankkinut kameraansa palkeet, eli ns. paljeloittorenkaan, sekä kääntörenkaan. Kääntörenkaalla objektiivi saadaan kiinnitettyä väärinpäin kameraan.
Kääntörengas on jo itsessään edullinen ja helppo tapa päästä lähemmäs kohdetta. Loittorenkaalla pystytään tarkentamaan myös huomattavasti lähemmäksi mitä ilman olisi mahdollista. Palje taas helpottaa tarkennusta, sekä suurennuksen ja etäisyyden hallintaa ollen säätöalueeltaan kiinteätä loittoa monipuolisempi.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Yhdistettynä loitto- ja kääntörengas vievät siten vielä lähemmäs, mitä näillä yksittäin olisi mahdollista. Terävyydessä loitto- ja kääntörengasta käyttämällä hävitään hieman oikeille makro-objektiiveille, mutta ne ovat edullinen ja helppo tapa päästä tutustumaan makromaailmaan. Erilaiset loitto- kääntörengas yhdistelmät digikameraan maksavat tällä hetkellä 50€ – 200€ välillä. Hyvät makro-objektiivit mallista riippuen 500€ – 2000€ välillä, ylärajan ollessa enemmänkin kysymysmerkki, jos etsii ehdottoman parasta laatua isolla budjetilla. Itse en lähde eroja kuvalaadussa loittorenkaiden ja makro-objektiivien välillä sen kummemmin analysoimaan, koska en ole aiheeseen sen syvemmin perehtynyt. Jokainen voi toki hinta eroista tehdä jotain päätelmiä.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Loittorengas on käytännössä tyhjä tila kameran ja objektiivin välissä. Kätevä kodin tee se itse nikkari rakentaakin oman loittorenkaan tyhjästä maitopurkista, ilmastointiteipillä ja matta mustalla spray värillä 🙂
Loitto- ja kääntörenkaita käytetään siis edelleen digikameroissa, mutta itse en niiden kanssa ole enää puuhastellut nega-aikakauden jälkeen. Tarkennus, syvyysterävyyden ja valon hallinta on edelleen näillä varsinaista kikkailua. Ainoa merkittävä muutos on, että lopputulos on heti tarkasteltavissa.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Ensi kosketus makromaailmaan

Olemme siis edelleen 80-luvun lopulla. Pakkaan uudet ja vanhat varusteet autoon ja otan suunnan intoa tännä kohti Turun Ruissalon Saaronniemeä. Perille päästyäni suunnistan Kuuvannokkaan vievän polun viereiselle mäkiselle maastolle. Hetken maastoa tutkittuani, löydän mieleisen paikan, mistä toivon löytäväni paljon makromaailman ihmeellisiä otuksia.

Jalusta paikalleen ja kamera palkeineen ja lankalaukaisimineen kiinni jalustaan. Jalustana toimi, ja toimii edelleen, Manfrotton klassinen 055. Jalusta ei ole varsinaisesti tarkoitettu makrokuvaukseen, mutta taipuu siihenkin myös tarvittaessa. Keskiputki on käännettävissä ylösalaisin, jolloin päästään kuvaamaan aivan maantasossa. Uudemmassa jalusta mallissa metalli on korvautunut hiilikuidulla, mikä on vähentänyt painoa merkittävästi. Manfrotto 055 on klassinen hyvä jalusta, mikä seisoo tukevasti raskaallakin kuormalla kovemmassakin tuulessa. Monestakaan tavarasta tai esineestä ei voi sanoa, että se on kestänyt lähes uuden veroisena 30 vuoden höykytyksen vaihtelevissa ja ja toisinaan sangen vaativissakin olosuhteissa.

Alien

Löydän kärpäsen tapaisen, kukassa tallustelevan noin puolen millimetrin otuksen. Alan suuntaamaan objektiivia keskittyneesti otusta kohden. Kohde tuo välittömästi mieleen isoine torahampaineen Alien elokuvien monsterin. Ensimmäisen Alien elokuva ja sen jatko-osa on jo tässä vaiheessa nähnyt ensi-iltansa, muokaten sopivasti mielikuviin uusia ”öklömönkijäisiä” rikastuttamaan erinäisiä painajaisia. On mielenkiintoista huomata, että alkujaan vuonna 1979 julkaistu elokuva tuottaa edelleen uusia Alien elokuvia. Samaan aikakauteen menee myös Star Wars jonka ensi-ilta oli 1977. Ja kun nykyhetkestä menemme 40 vuotta eteenpäin vuoteen 2057, niin löytyykö silloin jotain vastaavaa joka olisi saanut ensi-iltansa 2017?

Tuijotan keskittyneesti suoraan surman suuhun, samalla tarkentaen tiiviisti. Samalla hetkellä, kun painan laukaisimesta, monsteri päättää haukata objektiivin suhunsa. Vaistomaisesti heittäydyn taaksepäin välttyäkseni joutumasta itsekin ruuaksi, vetäen samalla lankalaukaisemen avustuksella koko kuvaus varustuksen itseni kanssa selälleen sammalien ja ruohon sekaan.

Katselen hetken ympärilleni, josko kukaan näki tapahtunutta. Onneksi ei nähnyt, ja alan hymyilemään tajutessani mitä hetki sitten oikein tapahtui. Jatkan hetken päästä kuvailuja ja sitten onkin edessä muutamien päivien odotus nähdäkseni mitä tuli tehtyä.

Lopputulos

80-luvun lopulla joutui siis odottamaan kuvien valmistumista. Oli sitten kysymys väri- tai mustavalkokuvista, joista jälkimmäiset valmistin omassa pimiössäni. Digiaika saattoi olla jo jonkun tiedemiehen märkä päiväuni laboratorion perukoilla, mutta tavallista kuluttajaa tuo aika antoi odottaa vielä odottaa. Tavallisia paperikuvia sai jo hyvinkin nopeasti, erilaisista kadunkulmiin ilmeistyneistä pikakuvavalmistamoista.

Itse kuitenkin kuvasin värikuvat lähinnä diakuvina, ja niiden kehitys ei onnistunut aivan kaikissa paikoissa. Ne jouduttiin lähettämään useimmiten muualle Suomeen, vähän isompien kuvavalmistamoiden hoidettavaksi. Isompien myytävien kuvarullien tarjotessa vain 36 kuvaa, kuvamäärätkin olivat rajallisia. Lisäksi jokaisen otetun ruudun hintaan vaikutti myös filminkehityksen maksullisuus.

Ammatikseen esimerkiksi urheilutapahtumia kuvaavat, saivat kameraan asentaa erillisen filmiperän, jos mieli kuvata kerralla enemmän ruutuja, vaihtamatta välillä filmiä. Filmiä sai myös metritavarana, ja filmiperään sitä sai mahtumaan huomattavasti enemmän. Luonnollisesti filmi piti saksia ja ladata kasettiin täysin pimeässä 🙂 Iso arvot olivat myös filmikohtaisia, ja laukussa pitikin olla sopiva valikoima eri herkkyyksisiä filmejä, erilaisia tilanteita varten. Saattaa kuulostaa sangen vaivaloiselta, mutta hyvin nuo filmien vaihdot sujuivat. Ruutunumero piti vain ottaa ensin talteen. Sitten filmi kelata purkkiin siten, että sen sai vielä takaisinkin. Ja kun filmin laittoi takaisin kameraan, piti laukaista kameraa objektiivinsuojus päällä ruudun kaksi merkatun määrän yli. Takaisinlaittoa, ei aivan auringonpaisteessa toki kannattanut tehdä, ellei ollut aivan pakko. Kamera oli aina hyvä peittää takilla tms. jotta minimoitiin mahdollinen valon pääsy negatiiville.

Oma kuvaamiseni nousi hyvin nopeasti erittäin vakavan harrastajan tasolle, joten ostin myös hyvin pian diafilmirullia laatikoittain säästääkseni kustannuksissa. Seurasin myös tarjouksia filmeistä joiden päiväykset olivat lähellä viimeistä parasta ennen päivää. Ostin yleensä kaiken saatavilla olevan ja varastoin ne pakkaseen, missä filmi säilyy pilaantumattomana. Toki se pitää muistaa myös sulattaa jääkaapin puolella, ennen käyttöä 🙂 Monasti sain kuulla ystäviltäni kuittailuja, että minulla on jääkaapissa ja pakastimessa enemmän filmiä, kuin ruokaa 🙂 Lähellä päiväystä olevat filmit piti myös käyttää ja kehittää nopeasti, mutta tämä ei itsellä ollut koskaan ongelma. Työskentelin tuolloin kameraliikkeessä, ja toisinaan vastaan tuli asiakkaita joilla filmi oli seissyt kamerassa parikin vuotta, ellei enemmän. Välillä kuvista tuli aivan hyviä ja välillä värit olivat sangen mielenkiintoisia. Toisinaan filmi oli tuhoutunut kokonaan. Kesällä keskipäivän aurinkoon ja autoon unohtaminen oli myös varma tapa tuhota filmi.

Kuvan oli myös onnistuttava kerralla, sillä ei ollut olemassa mitään ilmaisia GIMP tai kaupallisia Photoshop, Lightroom, Capture Onea tms. ohjelmistoja missä kuvaa olisi voinut parannella. Eipä tosin ollut tietokonettakaan mihin sellaisen olisi voinut asentaa 🙂 Tänään lopputuloksen näkee heti, ja tallennustilaakin on tarjolla lähes rajattomasti. Ja tuskimpa taivaskaan on rajana eri muokkausmahdollisuuksista joihin erilaiset ilmaiset ja maksulliset kuvanmuokkausohjelmat antavat mahdollisuuden.

Olisiko muokkausohjelmista ollut apua hurjan monsterin kuvan jälkikäsittelyssä, missä kamera laukesi kaatuessaan sammaleen sekaan? Ehkäpä siitä muutaman tunnin työstöllä saisi jotain aikaiseksi. Mutta ei sitä aina voi onnistua. Ei edes ihan joka kerta 🙂

Alla se ensimmäinen monsteri, tai se mitä siitä ylipäätään ruudulle tallentui 🙂

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Tarinoita kuvien takaa

Mieleeni muistui taannoinen keskustelu ystäväni kanssa, edempänä kerrottavan tapauksen jälkimainingeissa. Kun siis naureskelimme, että kaikkea sitä voi sattua, eikä katsoja edes tiedä mitä kuvien takana on tapahtunut.
Yksi taidemaalari oli sanonut ystävälleni, että olisi mukava olla seuraamassa joskus kuvauksia, koska kuvissa on niin suuri eroottinen lataus.
Ystäväni lausahti hymyillen minulle, että hän ei itse kuvauksesta löydä erotiikkaa kaivamallakaan. Katselimme erästä metsäisessä maastossa virtaavan puron luona otettua kuvaa, missä malli istui kivellä osittain alastomana. Ystäväni kertoi miten hän ja malli olivat molemmat sadatellen huitoneet pois ympärillä vellovia verenhimoisia hyttysiä.
Ja siinä puremataukojen lomassa yrittäneet ottaa kuvia.
Mutta näinhän se on. Kuva kuitenkin välittää katsojalleen jonkin aistimuksen,
mitä kuvaaja ja malli ovat halunneet kuvaushetkellä luoda kuvaan.
Mutta todelliset tapahtumat ja tunnelmat kuvan takana, poikkeavat usein itse kuvasta.

Minulta on myös monasti kysytty tarinoita kuvien takaa, joten kerron tässä nyt yhden sellaisen.

On huhtikuu ja aurinkoinen maanantai aamu. Maisema näyttää lämpimän keväiseltä, mutta ulos astuessa kylmästi puhaltava tuuli antaa ihoa viiltävän muistutuksen todellisuudesta.
Vielä nopea kameravarusteiden tarkastus, ennen studiolle lähtöä. Kuvauksen alkamiseen on vielä aikaa, ja sitä näyttää olevan vielä riittävästi valojen säätöön studiossakin.
Saavuttuani studiolle laitan kakluuniin tulen, tuomaan lämpöistä hehkua vastapainoksi ulkona ihoa veistelevälle viimalle.
Kurkistus muistiinpanoihin, ja säätämään valoja suunnitelman mukaisiksi. Kaikki näyttää toimivan mitä loistavammin, ja ensimmäistä kuvasarjaa päästäisiin ottamaan välittömästi mallin saapuessa.
Huomaan mallin ajavan autollaan pihaan. Samalla kun olen lähtemässä mallia vastaan, katkeaa kaikki sähköt. Vähän hetkeä myöhemmin saan tiedon, että kyseessä ei ole mikään muutaman minuutin katkos, vaan nyt puhutaan tunneista.
Täysin varmaa on se, että kuvaussuunnitelmat menivät täysin uusiksi. Ulos ei ole asiaa kuvaamaan ilman talvivarusteita, ja ainoa vaihtoehto on kuvata sisällä luonnon valossa. Kuvauksen siirto sähköisempään ajankohtaan, ei enää tässä vaiheessa tule kysymykseen.
Aurinko paistaa onneksi kirkkaasti ikkunasta sisään, joten sitä voi hyödyntää kuvauksessa.

Kaivan laukusta valotusmittarin, tarkistaakseni valoisuuden eri pisteissä. Valotusmittarin akku on ottanutkin yllättäin nokkiinsa pienestä seisonta ajasta, ja tyhjentynyt. Sitä pystyisi kyllä käyttämään verkkovirrankin avulla, mutta verkosta saatava virta on sattuneesta syystä nyt hieman heikkoa. En siis tarvitse erillistä valoitusmittaria, kameran oma saa riittää.
Tässä vaiheessa alkaa tunne siitä ”maanantaista” valtaamaan alaa. Siis siitä maanantaista jolloin luodaan niitä ns. ”maanantaikappaleita”.
Nopea käsisalaman tarkistus. Akut toimivat, joten käsisalamaa voi käyttää apuna. Olisi toisaalta ollut suuri hämmästys jos käsisalamakin olisi ollut toimintakunnoton. Olinhan sen tarkistanut edellisenä iltana, ja ladannut akut vara akkuja myöden  täyteen.
No, mikään ei kyllä tässä vaiheessa yllättäisi. Heijastin telineeseen, käsisalama radiolaukaisimeen ja jalustalle, ja sitten kuvaamaan.

Otos lopputuloksista

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Vasemmanpuolinen kuva on alkuperäinen. Kuvan vasemmalla puolella on mallin edessä heijastin suuntaamassa ikkunasta tullutta valoa takaisin päin. Tarkoituksena tasata valoa kirkkaan ikkunan ja pimentoon jäävien kasvojen välillä. Oikealta puolelta tullut käsisalama on ollut hieman liian voimakas, koska se on luonut näkyvän varjon vasemmalle puolelle. Oikeanpuoleista kuvaa on käsitelty vain niin, että huonetta on ”tummennettu”. Varjon olisi saanut käsiteltyä pois, mutta jätin sen lisäämään hieman dramatiikkaa kuvaan.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Seuraava oikealla oleva kuva on otettu samoilla asetelmilla, paitsi oikealla puolella olleen käsisalaman tehoa on laskettu merkittävästi.
Herkkyytenä, aukkona ja nopeutena on kaikissa iso 200 / f 7,1 ja 1/80
Isommalla herkkyydellä olisi tietysti saanut suljinaikaa nopeammaksi, tai aukkoa pienemmäksi ja siten syvyysterävyyttä lisää. Halusin tässä välttää isomman herkkyyden tuomaa rakeisuutta. Toisaalta rakeisuus tuo kuvaan myös omaa tunnelmaa, mitä voi käyttää yhtenä tehokeinoista.
Nyt valitsin kuitenkin näin 🙂
Käsisalamankin olisi voinut halutessaan  jättää käyttämättä, ja toimia pelkästään heijastimen avulla.

Kun luonnonvalossa kuvataan, myös olosuhteet vaihtelevat.  Aurinko siirtyi, eikä tarjonnut ikkunan edessä enää niin hyvää paikkaa kuvaamiselle.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Vasemmalla oleva kuva on otettu keskemmällä huonetta ikkunasta lankeavan valonsäteen edessä.
Mallin edessä on heijastin antamassa hämärälle puolelle valoa.
Salama on tullut oikealta sivusta, tasamaan heijastimelta hämärään jäävää puolta.

Periaatteessa päivän kuvaustilanne ei poikennut normaalista miljöökuvauksesta. Miljöössä kuvattaessa tilanteet vaihtuvat nopeasti, ja jos hetki sitten oli auringonpaisteinen päivä, voi äkkiä olla pilvistä tai sataa vettä. Vaaditaan nopeaa improvisointikykyä ja myös ennakointia suunnittelussa.
Kaikenlaiseen nykyaikaiseen ”hilavitkuttimeen” tottuneelle on hyvää terapiaa ajautua välillä surffailemaan epävarmuusalueille, täysin rutiini tilanteissa.  Se pitää elämän mielenkiintoisena ja mielen virkeänä 🙂
Kun olimme saaneet kuvaukset päätökseen, myös aurinko painui harmaiden sadetta ennakoivien pilvien taakse. Joku tietysti voi ajatella, että mitäpä jos päivä olisi jo alkujaan ollut sateisen harmaa.
Kynttilänvalossakin pystyy kuvaamaan. Siinäpä teemaa seuraavaksi mietittäväksi.

Mutta minkälaisia kuvia meidän piti aluksi ottaa?
Laitan loppuun kaksi kuvaa, joiden aihemaailmaan oli ennen sähkökatkosta tarkoitus sukeltaa. Ja jotka otettiin muutamia päiviä myöhemmin, sähköjen taas toimiessa.
Pitää vielä mainita, että ensimmäisen kuvan kaihtimen varjoja ei ole lisätty jälkeenpäin. Valo on heijastettu aitojen kaihtimien lävitse varjojen autenttisuuden takaamiseksi. Molemmat kuvat on toteutettu yhdellä tehokkaalla studiovalolla.
Jälkimmäistä kuvaa on taustan suhteen käsitelty, ja valoa rajattu.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki