Kuvausmatkalla Fiskarssin Ruukissa

12.9.2016

Mitä yhteistä on maanviljelijällä ja valokuvaajalla?
Kumpikaan ei koskaan ole tyytyväinen vallitseviin sääolosuhteisiin.

Olin hyvän ystäväni kanssa pitkään suunnitellut valokuvausreissua Fiskarssiin ja sen lähiympäristöön. Matkaa oli jo monasti siirretty huonojen säiden takia,
mutta viimein koitti päivä, jolloin kaikki osatekijät osuivat kohdalleen.

Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta, ja syksyisen päivän lämpötila nousi kepeästi pariinkymmeneen asteeseen. Valokuvaajat vain eivät olleet tyytyväisiä.
Nyt aurinko paistoi liian jyrkästi luoden suuret kontrastierot.
Aina kuvakulman näyttäessä hyvältä, aurinko paistoi suoraan linssiin.
Olimme myös hieman ylipukeutuneet, varautuen hieman kylmempiin olosuhteisiin.

Mutta emme antaneet näiden pienten osatekijöiden häiritä.
Fiskars on hieno kohde valokuvaukselle ja luo hienot puitteet maisemakuvauksen lisäksi myös muotokuvaukselle.
Paikka on myös oiva matkailukohteena miljöön lisäksi pienine käsityöpajoineen ja putiikkeineen.
Hyvän oluen ystävänä voin näin jälkikäteen sanoa, että hieman jäi kaivelemaan unohdus vierailla Rekolan Panimossa.
Toisaalta siitä saa hyvän syyn vierailla Fiskarssissa uudelleen.

veturi_fiskars_valokuvaaja_fotojussiFiskarssin keskustaan saavuttaessa huomio kiinnittyi pieneen höyryveturiin, joka kokonsa puolesta muistutti lasten leikkipaikalle rakennettua leikkijunaa.
Veturin historia ei kuitenkaan ollut leikkimistä, vaan se oli aikoinaan ollut vankka työjuhta.
Emme voineet olla hämmästelemättä veturin pienuutta, sillä ohjaamoon tuntui mahtuvan lähinnä kymmenvuotias lapsi.
Mutta voimallaan tuo pikku veturi oli aikoinaan korvannut monta hevosta.

Höyryveturin kuljettajan työ oli todellisuudessa fyysistä voimaa vaativa työ, pölyisässä ja meluisassa ympäristössä.
Tai ainakin niin olen sen itse ymmärtänyt.
Kun tänä päivänä pitää fyysiselle voimalle ja kunnolle antaa kasvot, mieleeni tulee lähinnä TV:stä tuttu Bull Mentula. En vain voinut kuin hymyillä mielikuvalle, kun yritin mahduttaa häntä veturikuskiksi pieneen ohjaamoon. Ohjaamoon mikä sai lasten leikkimökinkin tuntumaan isolta kartanolta.

joki_fiskars_valokuvaaja_fotojussiKylää halkovan joen varrella uiskenteli lukuisia sorsia, mutta niiden kuvaaminen osoittautui sangen työlääksi.
Sorsat osoittautuivat sangen epäkuvattaviksi. Aina yrittäessäni siirtyä vähänkin parempaan kuvausasemaan, sorsat päättivät siirtyä muualle.
Enkä voi sanoa, että ystävälläni olisi ollut sen parempaa onnea.
Ehkäpä sorsat olivat kesän mittaan saaneet tarpeekseen kameroineen heiluvista turisteista.
Itse tyydyin lopulta tallentamaan jokivarren maisemia, hankalasta valosta välittämättä. Pienoiset syksyn merkit olivat jo nähtävissä puiden lehdissä. Totesimme paikan olevan varmastin todella upea, kunhan ruska-aika pääsee kunnolla vauhtiin.

mylly_fiskars_valokuvaaja_fotojussiVanhan myllyn luona  tunnelmaa lisäsi padosta juoksevan veden kohina.
Saadaksemme parempaa kuvakulmaa, laskeuduimme penkereeltä alas aivan joen tuntumaan.
Muistin miten Fiskarssin lähistöllä asusteleva ystäväni kertoi olleensa kuvaamassa paikallisella järvellä.
Hänellä oli seissyt kaksi salamavaloa jalustoillaan keskellä järveä, ja tuuli oli  kaatanut ne upottaen järven pohjaan.
Valot olivat uintireissusta suivaantuneina lopettaneet toimintansa.
Sen muistaen katsoin huolestuneena ystävääni, joka seisotti kameraansa jalustalla joessa, ottaen kuvia vähän pidemmällä suljinajalla.
Huomautin hänelle, että hän pitäisi edes kameran hihnasta kiinni.
Jos Nikoni päättäisi lähteä uintikierrokselle, hänen osaltaan homma loppuisi siihen.
kameran uittaminen jäi onneksi väliin, ja matkamme jatkui.

Päätimme reissumme Mustion Linnaan. mustionlinna_valokuvaaja_fotojussi
Jos Fiskarssin kylässä saisi kulumaan päivän jos toisenkin, saisi Mustion Linnan alueella kulumaan toisen mokoman.
Suomesta löytyy uskomattoman hienoja paikkoja, ja aina ei tarvitse etelärannikolta matkustaa Lappiin asti.
Lappi on kyllä ehdottomasti lumoava paikka, niin kesällä, kuin talvella, sitä ei ole kiistäminen.
Ja Lapissa sen laajuudessaan saa kulumaan viikon jos toisenkin.

Mutta etelästä ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan,  jos lähialueet ovat tarkastamatta.
Pääkaupunkiseudulla asuville Fiskars on käytännössä vieressä,  eikä Turun suunnastakaan matkaa ole kuin noin 130 km. Eli rauhallisesti autolla ajaen noin puolitoista tuntia per suunta.
Ja ketkä ovat hieman kauempaa tulossa voivat hyvin sivuuttaa Turun Ja Helsingin,
ja ajaa suoraan Fiskarssiin 🙂