Tarinoita kuvien takaa

Mieleeni muistui taannoinen keskustelu ystäväni kanssa, edempänä kerrottavan tapauksen jälkimainingeissa. Kun siis naureskelimme, että kaikkea sitä voi sattua, eikä katsoja edes tiedä mitä kuvien takana on tapahtunut.
Yksi taidemaalari oli sanonut ystävälleni, että olisi mukava olla seuraamassa joskus kuvauksia, koska kuvissa on niin suuri eroottinen lataus.
Ystäväni lausahti hymyillen minulle, että hän ei itse kuvauksesta löydä erotiikkaa kaivamallakaan. Katselimme erästä metsäisessä maastossa virtaavan puron luona otettua kuvaa, missä malli istui kivellä osittain alastomana. Ystäväni kertoi miten hän ja malli olivat molemmat sadatellen huitoneet pois ympärillä vellovia verenhimoisia hyttysiä.
Ja siinä puremataukojen lomassa yrittäneet ottaa kuvia.
Mutta näinhän se on. Kuva kuitenkin välittää katsojalleen jonkin aistimuksen,
mitä kuvaaja ja malli ovat halunneet kuvaushetkellä luoda kuvaan.
Mutta todelliset tapahtumat ja tunnelmat kuvan takana, poikkeavat usein itse kuvasta.

Minulta on myös monasti kysytty tarinoita kuvien takaa, joten kerron tässä nyt yhden sellaisen.

On huhtikuu ja aurinkoinen maanantai aamu. Maisema näyttää lämpimän keväiseltä, mutta ulos astuessa kylmästi puhaltava tuuli antaa ihoa viiltävän muistutuksen todellisuudesta.
Vielä nopea kameravarusteiden tarkastus, ennen studiolle lähtöä. Kuvauksen alkamiseen on vielä aikaa, ja sitä näyttää olevan vielä riittävästi valojen säätöön studiossakin.
Saavuttuani studiolle laitan kakluuniin tulen, tuomaan lämpöistä hehkua vastapainoksi ulkona ihoa veistelevälle viimalle.
Kurkistus muistiinpanoihin, ja säätämään valoja suunnitelman mukaisiksi. Kaikki näyttää toimivan mitä loistavammin, ja ensimmäistä kuvasarjaa päästäisiin ottamaan välittömästi mallin saapuessa.
Huomaan mallin ajavan autollaan pihaan. Samalla kun olen lähtemässä mallia vastaan, katkeaa kaikki sähköt. Vähän hetkeä myöhemmin saan tiedon, että kyseessä ei ole mikään muutaman minuutin katkos, vaan nyt puhutaan tunneista.
Täysin varmaa on se, että kuvaussuunnitelmat menivät täysin uusiksi. Ulos ei ole asiaa kuvaamaan ilman talvivarusteita, ja ainoa vaihtoehto on kuvata sisällä luonnon valossa. Kuvauksen siirto sähköisempään ajankohtaan, ei enää tässä vaiheessa tule kysymykseen.
Aurinko paistaa onneksi kirkkaasti ikkunasta sisään, joten sitä voi hyödyntää kuvauksessa.

Kaivan laukusta valotusmittarin, tarkistaakseni valoisuuden eri pisteissä. Valotusmittarin akku on ottanutkin yllättäin nokkiinsa pienestä seisonta ajasta, ja tyhjentynyt. Sitä pystyisi kyllä käyttämään verkkovirrankin avulla, mutta verkosta saatava virta on sattuneesta syystä nyt hieman heikkoa. En siis tarvitse erillistä valoitusmittaria, kameran oma saa riittää.
Tässä vaiheessa alkaa tunne siitä ”maanantaista” valtaamaan alaa. Siis siitä maanantaista jolloin luodaan niitä ns. ”maanantaikappaleita”.
Nopea käsisalaman tarkistus. Akut toimivat, joten käsisalamaa voi käyttää apuna. Olisi toisaalta ollut suuri hämmästys jos käsisalamakin olisi ollut toimintakunnoton. Olinhan sen tarkistanut edellisenä iltana, ja ladannut akut vara akkuja myöden  täyteen.
No, mikään ei kyllä tässä vaiheessa yllättäisi. Heijastin telineeseen, käsisalama radiolaukaisimeen ja jalustalle, ja sitten kuvaamaan.

Otos lopputuloksista

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Vasemmanpuolinen kuva on alkuperäinen. Kuvan vasemmalla puolella on mallin edessä heijastin suuntaamassa ikkunasta tullutta valoa takaisin päin. Tarkoituksena tasata valoa kirkkaan ikkunan ja pimentoon jäävien kasvojen välillä. Oikealta puolelta tullut käsisalama on ollut hieman liian voimakas, koska se on luonut näkyvän varjon vasemmalle puolelle. Oikeanpuoleista kuvaa on käsitelty vain niin, että huonetta on ”tummennettu”. Varjon olisi saanut käsiteltyä pois, mutta jätin sen lisäämään hieman dramatiikkaa kuvaan.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Seuraava oikealla oleva kuva on otettu samoilla asetelmilla, paitsi oikealla puolella olleen käsisalaman tehoa on laskettu merkittävästi.
Herkkyytenä, aukkona ja nopeutena on kaikissa iso 200 / f 7,1 ja 1/80
Isommalla herkkyydellä olisi tietysti saanut suljinaikaa nopeammaksi, tai aukkoa pienemmäksi ja siten syvyysterävyyttä lisää. Halusin tässä välttää isomman herkkyyden tuomaa rakeisuutta. Toisaalta rakeisuus tuo kuvaan myös omaa tunnelmaa, mitä voi käyttää yhtenä tehokeinoista.
Nyt valitsin kuitenkin näin 🙂
Käsisalamankin olisi voinut halutessaan  jättää käyttämättä, ja toimia pelkästään heijastimen avulla.

Kun luonnonvalossa kuvataan, myös olosuhteet vaihtelevat.  Aurinko siirtyi, eikä tarjonnut ikkunan edessä enää niin hyvää paikkaa kuvaamiselle.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Vasemmalla oleva kuva on otettu keskemmällä huonetta ikkunasta lankeavan valonsäteen edessä.
Mallin edessä on heijastin antamassa hämärälle puolelle valoa.
Salama on tullut oikealta sivusta, tasamaan heijastimelta hämärään jäävää puolta.

Periaatteessa päivän kuvaustilanne ei poikennut normaalista miljöökuvauksesta. Miljöössä kuvattaessa tilanteet vaihtuvat nopeasti, ja jos hetki sitten oli auringonpaisteinen päivä, voi äkkiä olla pilvistä tai sataa vettä. Vaaditaan nopeaa improvisointikykyä ja myös ennakointia suunnittelussa.
Kaikenlaiseen nykyaikaiseen ”hilavitkuttimeen” tottuneelle on hyvää terapiaa ajautua välillä surffailemaan epävarmuusalueille, täysin rutiini tilanteissa.  Se pitää elämän mielenkiintoisena ja mielen virkeänä 🙂
Kun olimme saaneet kuvaukset päätökseen, myös aurinko painui harmaiden sadetta ennakoivien pilvien taakse. Joku tietysti voi ajatella, että mitäpä jos päivä olisi jo alkujaan ollut sateisen harmaa.
Kynttilänvalossakin pystyy kuvaamaan. Siinäpä teemaa seuraavaksi mietittäväksi.

Mutta minkälaisia kuvia meidän piti aluksi ottaa?
Laitan loppuun kaksi kuvaa, joiden aihemaailmaan oli ennen sähkökatkosta tarkoitus sukeltaa. Ja jotka otettiin muutamia päiviä myöhemmin, sähköjen taas toimiessa.
Pitää vielä mainita, että ensimmäisen kuvan kaihtimen varjoja ei ole lisätty jälkeenpäin. Valo on heijastettu aitojen kaihtimien lävitse varjojen autenttisuuden takaamiseksi. Molemmat kuvat on toteutettu yhdellä tehokkaalla studiovalolla.
Jälkimmäistä kuvaa on taustan suhteen käsitelty, ja valoa rajattu.

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki

Katariinanlaakson hylätty Susanna

IMG_1616_katariinanlaakso_alkuPieni aamuinen pakkanen ja utuinen ilmanala olivat saaneet maailman näyttämään lähes mustavalkoiselta, kävellessäni Turun ja Kaarinan raja-alueella sijaitsevalla Katariinanlaakson luontopolulla.
Päämääränä oli rannassa oleva hylätty laiva, mikä on viime aikoina osoittautunut oikeaksi turisti kohteeksi.
On maanantai 27.2.2017. Päivää myöhemmin, tämän luonnosta kirjoittaessa, katson ikkunasta vesisadetta. Sadetta joka harmaan verhon takana piiskaa maailmaa, pisaroiden raapiessa railoja ikkunaan. Oli siis todellakin onni, että satuin  käymään kuvailemassa Katariinanlaaksossa juuri päivää aikaisemmin.

Vähän matkaa käveltyäni löysin etsimäni laivan. Laiva oli ollut matkalla telakalle kunnostukseen ravintolalaivaksi joskus 2015, mutta olikin joutunut oman onnensa nojaan sitä vetäneen hinaajan rikkoonnuttua.  Laivan oli tarkoitus olla siinä vain muutamia päiviä, mutta niin nuo päivät muuttuivat ensin viikoiksi, sitten kuukausiksi ja kohta vuosiksi.
Siinä se nyt virui rantaan kahlittuna, odottaen luonnon antamaa tuomiota jäiden puristuksissa.  Aurinko, mikä hetkeksi antoi usvan keskeltä häilähdyksen omaisen muistutuksen olemassaolostaan, maalasi maisemaan aavemaista tuntua.

IMG_8188_katariinanlaakso_laiva

Nettiä selailtuani sain selvitettyä laivan mielenkiintoista historiaa. Laiva on nimeltään Susanna, ja on rakennettu 1922. Sitä on käytetty aikoinaan Saimaalla tukkijätkien ja uittomiesten asuntolana. Laiva on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja sitä on käytetty myös joissain kotimaisissa elokuvissa.
Laivaa katsellessani tuumailin, että sitä tuskin saisi enää veden pintaa pitkin hinattua pois.
Ja jos siitä vielä ravintola tai asuntolaivan haluaisi tehdä, niin korkeintaan sukeltajille.

IMG_1601_laiva

Ympärilläni kuului erinäinen linnunlaulu, kuin kesäpäivänä konsanaan.
Puheet Katariinanlaaksosta hyvänä lintualueena pitivät siten paikkansa.
Itse en lintuja varsinaisesti harrasta, mutta niiden laulua kuuntelen mielihyvin ennemmin, kuin moottorin pärinää ja pauketta. Jätin Susannan taakseni jatkaessani matkaani eteenpäin.

IMG_1611_katariinanlaakso

Aikani kierreltyäni päätin lähteä myös Vaarniemessä olevien lintutornien suuntaan.
Kipusin yhdelle pienistä torneista nähdäkseni ympärilläni olevaa maisemaa paremmin.
Huomasin ketun käyskentelevän kaislikossa minua kohti.
Koska tuuli tuli suoraan ketun suunnasta, se ei ilmeisemmin nähnyt minua.

IMG_1602_katariinanlaakso

Arvioin suurin piirtein missä kohtaa kettu tulisi ylitse tornille johtavaa polkua.
Laitoin kameraa nopeasti valmiiksi ja aloin tiirailemaan polulle päin.
Kettua ei vain kuulunut. Nostin katsettani pois kameran tähtäimestä etsiäkseni kettua tarkemmin. Samalla hetkellä kettu ilmestyi polulle, huomasi minut, ja katosi salamana. Kuva ketusta jäi siis odottamaan toiseen kertaan.

IMG_8228_katariinanlaakso_polku

Palattuani myöhemmin autolle, juoksi parkkialueen poikki kaksi nuorta peuraa.
Vakuutuin samalla siitä, että Katariinanlaakson ympäristössä pitää vierailla myös toiste.
Varata vain eväiden kera vierailuun riittävästi aikaa.

IMG_1631_peurat

Turun Linnanpuiston Orava

orava_1Mereltä päin puhaltava tuuli saa pakkasen tuntumaan sangen viiltävältä, kävellessäni aamuun heräävässä Turun Linnan Puistossa.
Hieman etäämmällä näen oravan loikkivan etsimässä maasta täydennystä talvivarastoonsa.
Alan laittamaan välittömästi kameraani kuvausvalmiiksi, yrittäen samalla vaivihkaa hiipiä vähän lähemmäksi.
Hyviä oravakuvia en ole viimeaikoina juurikaan onnistunut tallentamaan, vaikka mielestäni olenkin liikkunut alueilla, missä oravia on yleensä ollut. Oikeastaan en ole edes viimeisen parin vuoden aikana onnistunut kunnollista kuvaa nappaamaan. Tarkemmin kuvaa, mihin olen itse täysin tyytyväinen.

Pyysin kollegalta jälkeenpäin konsultointia asiasta saadakseni epäilyilleni oravien vähyydestä vahvistusta.
Paikoissa joissa oravia on yleensä ollut, ei enää ole näkynyt, kuin yksittäisiä yksilöitä siellä täällä.
Muistan miten esimerkiksi Ruissalon Honkapirtin ympäristön tammimetsikössä on joskus ollut runsain määrin oravia.
Oravia on ollut niin paljon, että on ollut miltei mahdotonta olla törmäämättä niihin.
Mutta ainakin omalle kohdalle tuo mahdoton on muuttunut mahdolliseksi. Voi tietysti olla niinkin, että oravat ovat asettaneet minut karenssiin, kaikkoten aina minut nähdessään, ja esiintyen iloisina metsikön toisella puolella kuvaavalle kollegalleni 🙂

Näiden lähellä asutusta majailevien, ja varsinkin ”cityoravien”, pitäisi olla vähän ”kesympiä”, orava_2  ja siten helpommin kuvattavissa.
Tuosta helppoudesta en sitten niin tiedä, ainakaan omalla kohdallani.
Voi olla, että turistikausi oli jo aikoja sitten päättynyt,  eikä syytä kameralle poseeraamiseen oravan mielestä enää ollut.
Vain häilähdyksen kestävä näyttäytyminen, ja sitten nopea kipaisu puun latvoihin.
Mutta näyttävät oravatkin nauttivan talvesta. Siinä tuo kiisi pitkin lumisia oksia, pöllytellen lunta ympäriinsä piruetteja tehden. Välillä sain itsekin osani ilosta, niskaani putoavan lumen muodossa.
Meno oli sen verran vauhdikasta, että harvoin onnistuin vangitsemaan oravan kokonaisuudessaan kuvaan.  Useimmissa kuvissa näkyivät vain häntä, tai pelkkä puun runko.

orava_3Turun Linnanpuiston alueella seisoo vanha aitta, minkä toinen yläkulma kertoo joskus uhanneesta tulipalosta.
Seurasin oravan määrätietoista kiipeilyä aittan seinää pitkin, kunnes tämä katosi tuuletusaukosta sisätiloihin.
Pian sisältä alkoi kantautumaan ääniä, joita en esimerkiksi haluisi omasta keittiön kaapistani kuulla.
Siis siitä kaapista missä säilytän astioitani.
Vähän ajan päästä orava istui taas tyytyväisenä viereisen puun oksalla, napostellen herkkupalaa. Aitta toimi ilmeisemmin hyvänä pikaruokalana aina tarvittaessa.

orava_4

orava_5

En tiedä onko oravien elintilat erinäisen rakentamisen seurauksena kaventuneet,
vai mikä lie syy niiden vähyyteen.
Joka tapauksessa niiden energistä touhuilua on sangen rentouttavaa seurailla.  Aika oli jälleen kulunut siivillä, ja pakkanenkin tuntui kiristävän purenta otettaan sormenpäissäni.
Aloin kaipaamaan lämmintä kahvikupposta, ja päätin jättää oravan puuhastelemaan omassa rauhassa askareitaan.

Kuvausmatkalla Fiskarssin Ruukissa

12.9.2016

Mitä yhteistä on maanviljelijällä ja valokuvaajalla?
Kumpikaan ei koskaan ole tyytyväinen vallitseviin sääolosuhteisiin.

Olin hyvän ystäväni kanssa pitkään suunnitellut valokuvausreissua Fiskarssiin ja sen lähiympäristöön. Matkaa oli jo monasti siirretty huonojen säiden takia,
mutta viimein koitti päivä, jolloin kaikki osatekijät osuivat kohdalleen.

Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta, ja syksyisen päivän lämpötila nousi kepeästi pariinkymmeneen asteeseen. Valokuvaajat vain eivät olleet tyytyväisiä.
Nyt aurinko paistoi liian jyrkästi luoden suuret kontrastierot.
Aina kuvakulman näyttäessä hyvältä, aurinko paistoi suoraan linssiin.
Olimme myös hieman ylipukeutuneet, varautuen hieman kylmempiin olosuhteisiin.

Mutta emme antaneet näiden pienten osatekijöiden häiritä.
Fiskars on hieno kohde valokuvaukselle ja luo hienot puitteet maisemakuvauksen lisäksi myös muotokuvaukselle.
Paikka on myös oiva matkailukohteena miljöön lisäksi pienine käsityöpajoineen ja putiikkeineen.
Hyvän oluen ystävänä voin näin jälkikäteen sanoa, että hieman jäi kaivelemaan unohdus vierailla Rekolan Panimossa.
Toisaalta siitä saa hyvän syyn vierailla Fiskarssissa uudelleen.

veturi_fiskars_valokuvaaja_fotojussiFiskarssin keskustaan saavuttaessa huomio kiinnittyi pieneen höyryveturiin, joka kokonsa puolesta muistutti lasten leikkipaikalle rakennettua leikkijunaa.
Veturin historia ei kuitenkaan ollut leikkimistä, vaan se oli aikoinaan ollut vankka työjuhta.
Emme voineet olla hämmästelemättä veturin pienuutta, sillä ohjaamoon tuntui mahtuvan lähinnä kymmenvuotias lapsi.
Mutta voimallaan tuo pikku veturi oli aikoinaan korvannut monta hevosta.

Höyryveturin kuljettajan työ oli todellisuudessa fyysistä voimaa vaativa työ, pölyisässä ja meluisassa ympäristössä.
Tai ainakin niin olen sen itse ymmärtänyt.
Kun tänä päivänä pitää fyysiselle voimalle ja kunnolle antaa kasvot, mieleeni tulee lähinnä TV:stä tuttu Bull Mentula. En vain voinut kuin hymyillä mielikuvalle, kun yritin mahduttaa häntä veturikuskiksi pieneen ohjaamoon. Ohjaamoon mikä sai lasten leikkimökinkin tuntumaan isolta kartanolta.

joki_fiskars_valokuvaaja_fotojussiKylää halkovan joen varrella uiskenteli lukuisia sorsia, mutta niiden kuvaaminen osoittautui sangen työlääksi.
Sorsat osoittautuivat sangen epäkuvattaviksi. Aina yrittäessäni siirtyä vähänkin parempaan kuvausasemaan, sorsat päättivät siirtyä muualle.
Enkä voi sanoa, että ystävälläni olisi ollut sen parempaa onnea.
Ehkäpä sorsat olivat kesän mittaan saaneet tarpeekseen kameroineen heiluvista turisteista.
Itse tyydyin lopulta tallentamaan jokivarren maisemia, hankalasta valosta välittämättä. Pienoiset syksyn merkit olivat jo nähtävissä puiden lehdissä. Totesimme paikan olevan varmastin todella upea, kunhan ruska-aika pääsee kunnolla vauhtiin.

mylly_fiskars_valokuvaaja_fotojussiVanhan myllyn luona  tunnelmaa lisäsi padosta juoksevan veden kohina.
Saadaksemme parempaa kuvakulmaa, laskeuduimme penkereeltä alas aivan joen tuntumaan.
Muistin miten Fiskarssin lähistöllä asusteleva ystäväni kertoi olleensa kuvaamassa paikallisella järvellä.
Hänellä oli seissyt kaksi salamavaloa jalustoillaan keskellä järveä, ja tuuli oli  kaatanut ne upottaen järven pohjaan.
Valot olivat uintireissusta suivaantuneina lopettaneet toimintansa.
Sen muistaen katsoin huolestuneena ystävääni, joka seisotti kameraansa jalustalla joessa, ottaen kuvia vähän pidemmällä suljinajalla.
Huomautin hänelle, että hän pitäisi edes kameran hihnasta kiinni.
Jos Nikoni päättäisi lähteä uintikierrokselle, hänen osaltaan homma loppuisi siihen.
kameran uittaminen jäi onneksi väliin, ja matkamme jatkui.

Päätimme reissumme Mustion Linnaan. mustionlinna_valokuvaaja_fotojussi
Jos Fiskarssin kylässä saisi kulumaan päivän jos toisenkin, saisi Mustion Linnan alueella kulumaan toisen mokoman.
Suomesta löytyy uskomattoman hienoja paikkoja, ja aina ei tarvitse etelärannikolta matkustaa Lappiin asti.
Lappi on kyllä ehdottomasti lumoava paikka, niin kesällä, kuin talvella, sitä ei ole kiistäminen.
Ja Lapissa sen laajuudessaan saa kulumaan viikon jos toisenkin.

Mutta etelästä ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan,  jos lähialueet ovat tarkastamatta.
Pääkaupunkiseudulla asuville Fiskars on käytännössä vieressä,  eikä Turun suunnastakaan matkaa ole kuin noin 130 km. Eli rauhallisesti autolla ajaen noin puolitoista tuntia per suunta.
Ja ketkä ovat hieman kauempaa tulossa voivat hyvin sivuuttaa Turun Ja Helsingin,
ja ajaa suoraan Fiskarssiin 🙂

Tarinoita Aikamatkalta

Vanha ystäväni vuosien takaa kysyi taannoin minulta vanhoista kuvista.
Kuvista joita vuosien varrella olen ottanut paljon, matkoilla ja tapahtumissa,
ja joissa ystävänikin on ollut läsnä.
Nyt kun vuosia oli karttunut , hän oli alkanut kaipaamaan kuvia vanhoista muistoista,
joista tallenteet olivat kaikki jääneet valokuvaajalle.
Onneksi näin oli  tapahtunut, sillä historiaa muisteltaessa ne olivat helposti esiin otettavissa todentamaan vanhoja näkymiä ja tapahtumia.
Kuvia katsellessani ajauduin itsekin aikamatkalle menneisyyteen.

Ja yksi tarina aikamatkalta menee näin…
Heinä – Elokuu 1990
Waterford station Ireland Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Waterford Station Ireland 1990

Istuin ystäväni kanssa junassa matkalla Dublinista Pohjois-Irlannin puolelle Belfastiin.
Katselin ikkunasta ihastellen sinisiksi maalattuja asemia, joissa aina välillä pysähdyimme.
Oli heinä – elokuu 1990 ja elämä hymyili. Olin ensimmäisellä täysipitkällä kesälomalla.
Ainoa asia mitä itse sillä hetkellä kaipasin oli se Irlannin kuuluisa sade.
Olin siis osunut sateistaan kuululle saarelle sellaisena ajanjaksona,
jona koko maata koetteli jo noin kaksi viikkoa kestänyt kuivuus ja sateettomuus.
Silti vähän kuivempana versionakin maa tarjosi valokuvaajalle hienoja kuvauskohteita.

Killarney Ireland Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Silta ja kuiva joki Killarney Ireland 1990

Pian huomasimme olevamme Pohjois-Irlannin puolella.
Siniset asemarakennukset olivat vaihtuneet kolkoiksi grafiteilla koristelluiksi hökkeleiksi.
Saavuttuamme Belfastiin tarkistimme opasteista lähimmän retkeilymajan sijainnin.
Sellainen sijaitsisi Shoreroadilla ( suom. Rantatie ), minne ei olisi kovinkaan kummoinen kävelymatka.

Oikea tie löytyi pian, mutta retkeilymaja vain loisti poissaolollaan.
Rakennukset muuttuivat aina vain huonokuntoisemmiksi,  ja rakennusten seinustoihin nojaili epämääräisen näköisiä hahmoja.
Ystävällisyys huokui hahmoista poissaolollaan, ja tilalla oli lähinnä apatiaa muistuttava olotila. Katsoimme heidän osalta parhaaksi jättää kyselyt retkeilymajan mahdollisesta sijainnista väliin.
Samanaikaisesti huomasimme kadun toisella puolella joukon ihmisiä tulevan talosta ulos.
Paikallinen Pelastusarmeija oli päättämässä kokoustaan, ja väki oli juuri ulkona hyvästelemässä toisiaan.

Kävelimme kadun toiselle puolelle kysyäksemme neuvoja.
Heti kohdallemme osui kaksi vanhempaa naista joilta osoitetta kysyimme.
Heidän ilmeensä oli järkyttynyt.
Ei järkyttynyt siitä, että kysyimme jotain, vaan siitä, että olimme yleensä sillä alueella.
Olimme osuneet johonkin vähemmän turvalliseen paikkaan, missä ei mitään retkeilymajaa ollut koskaan ollutkaan.
En tänä päivänä oikein tiedä mitä kaikkea naiset sanoivat, sillä paikallinen murre oli aika hankalaa ymmärrettävää.
Ystävällisesti he kuitenkin kuskasivat meidät autollaan lähimpään hotelliin.
Tai oikeastaan he vaativat sitä, sillä he eivät suostuneet siihen, että olisimme illan hämärässä kävelleet hotellille.

IRA oli myös tuolloin vielä aktiivinen. Paikalliset ihmettelivät,
että olimme ylipäätänsä junalla päässet perille, sillä IRA heidän kertomansa mukaan räjäytteli rautateitä jatkuvasti.
Tärkeimmät rakennukset olivat myös Belfastissa suljettu hiekkaestein,
joiden sisäpuolella hampaisiin asti aseistautunut sotilas vartioi, tähdäten jatkuvasti tiettyyn suuntaan.
Valokuvaaja minussa olisi mielellään ikuistanut nämä tarkemmin,
mutta olin saanut informaatiota välttää näiden kohteiden kuvaamista.
Sikäli mikäli en olisi halunnut viettää yötäni putkassa, tai muussa vähän tarkemmin vartioidussa paikassa.
Lisäksi kaduilla partioivat jatkuvasti kevyet panssariajoneuvot, ja keskustaan menevät linja-autot tarkastettiin ennen keskustaan pääsyä.

Belfast center at 1990 Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Belfastin vartioitua keskustaa 1990
30 heinäkuuta 1990

Paikallisen tv-kanavan uutisista selvisi, että päivällä oli samaan aikaan toisella puolella kaupunkia ollut myös pommiräjähdys.
Iskussa kuoli kaksi poliisia ja kaksi nunnaa. IRA pahoitteli tiedotteessaan nunnien kuolemaa, ja kertoivat iskun olleen suunnatun poliiseja kohtaan.
Meistä se tuntui peloittavalta, mutta paikalliset olivat niihin kuulema tottuneet.

Myöhemmin lähtiessämme pois Belfastista juna pysähtyi.
Konduktööri tuli ystävällisesti ilmoittamaan matkan kohta jatkuvan, pahoitellen viivytystä.
Tapahtuma näytti olevan aivan normaali tapahtuma, sillä paikalliset jatkoivat
tyynesti keskustelujaan ja aamulehden lukemistaan.
Vieressämme auki olevasta ikkunasta kantautuvista laukausten vaihdoista huolimatta.

Belfast at 1990 Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä.Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvausTurku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Vatioitu katu Belfastissa 1990
Sodan kynnyksellä

Seuraava matkakohde oli silloinen Jugoslavia. Maasta jäi mieleen ahdistunut mielikuva,
mikä selittyi myöhemmin seuraavana vuonna syttyneenä sisällis sotana.
Siellä törmäsin myös etniseen puhdistukseen.
Kävellessäni Ljublianassa törmäsin kerrostalon asukkaisiin, jotka oli kaikki häädetty huonekaluineen ja tavaroineen pihalle.
Paikalle oli tuotu purkukalustoa ja kuorma-autoja. Talo aiottiin oletettavasti purkaa.
Myöhemmin ymmärsin asukkaiden olleen etnistä vähemmistöä ja kuorma-autojen tarkoituksena oli kuljettaa asukkaat pois jonnekkin muualle.
Tätä en tietysti itse nähnyt, mutta niiden tapahtumien valossa mitä sodasta lopulta uutisoitiin tulin vain siihen johtopäätökseen.
Voi tietysti hyvinkin olla, että tapahtumien kulku ei lopulta ollut niin synkkä, ja perheille oli järjestetty uudet asunnot jossain muualla.
Rakas lukija, minä tiedän kyllä, edellinen lause henkii isosti sarkasmia nykytiedon valossa.

Asuinalue Pula Jugoslavia 1990 Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Näkymä asuinalueelta. Pula Jugoslavia 1990

Jonkin aikaa Jugoslaviata kierrettyämme lähdimme viimein matkalle kotiin.
Saksassa ostin junassa London Times:in lukeakseni mitä kaikkea maailmalla oli kuukauden aikana tapahtunut.
Lehdessä oli iso kirjoitus siitä miten Irak oli hyökännyt Kuwaitiin.

Lopuksi

Näin jälkeen ajatellen, elimme tietämättämme keskellä historiallisia tapahtumia.
Vasta vuosi oli kulunut Berliinin muurin murtumisesta, minkä johdosta Pink Floydkin piti konsertin. Tai näin ainakin itse sen ymmärsin.
Konserttia seurasin televisiosta Irlannissa Kilarneyssä paikallisessa linnassa sijaitsevassa retkeilymajassa.

Hostel in Killarney Ireland Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Retkeilymajan päärakennus Killarney Ireland

Noiden hetkien vaikutukset tuntuvat yhä, sekä minussa että maailmalla.
Kuvasin matkan aikana julmetun määrän dia kuvia, joiden merkityksen olen
vasta viime vuosina tajunnut.
Me teemme historiaa joka päivä, ja tahtomattamme tai tarkoituksella tallennamme sitä kameroillamme.
Valokuvalla on iso rooli dokumenttiaineistona, kun historiaa kirjoitetaan ja muistellaan.

Ylioppilaskuvaukseen valmistautuminen

Ylioppilaskuva &  Valmistujaiskuva

Ylioppilas- ja valmistujaiskuvausta ei pidä nähdä ”pakollisena muodollisuutena”,
joka otetaan vain sukulaisia varten.
Ylioppilaskuva tai valmistujaiskuva voidaan toteuttaa perinteikkäänä studiokuvana,
mutta kuvausympäristöksi voidaan valita myös mieleisesi miljöö.
Kuvaus tyyli voi olla klassinen ylioppilas tai valmistujaiskuvaus,
mutta se voi myös olla persoonallisempaa, enemmän kuvattavan omaa persoonaa esiin tuovaa kuvausta.
Usein ylioppilaskuvauksessa otetaankin sekä perinteisempiä,
että persoonallisempia kuvia.

Ylioppilaskuvauksen ajankohdaksi kannattaa valita
mahdollisimman kiireetön ajankohta.
Kuvauksesta saadaan näin paljon rennompi ja parempi, kun aikaa on enemmän.

Mitä mukaan kuvaukseen ?

Luonnollisesti lakki tai lakit jos olet samalla valmistunut sekä ylioppilaaksi, että ammattiin, ja haluat niiden näkyvän kuvissa.
Ylioppilaslakki kannattaa ottaa pois päästä hyvissä ajoin ennen kuvausta.
Näin vältytään painaumilta otsassa ja hiuksissa.
Useimmiten kuvia otetaan, sekä ilman lakkia, että lakin kanssa.

Yo-/valmistujaiskuvaukseen kannattaa varata mukaan myös yksi kukka tai useampia
jotka näkyvät haluttaessa kuvissa.
Kuvaukseen voi ottaa mukaan myös jonkin helposti kuljetettavan esineen,
joka kertoo vastavalmistuneen persoonallisuudesta.
Esimerkiksi soitin kuten kitara, haitari tai jokin muu harrasteväline tms.

Ylioppilas-/valmistujaiskuvauksessa ei ole myöskään mitään kiveen hakattua lakia tai
sääntöä poseeraukseen tai pukeutumiseen.
Kaikkea saa kokeilla ja voit myös itse vaikuttaa tähän kuvaustilanteessa.
Kaikki mikä toimii oikean tunnelman luomiseksi on sallittua.

Ei ole välttämättä tarpeellista, että vanhemmat ovat läsnä kuvauksessa.
Vanhempien läsnäolo saattaa häiritä kuvattavan rentoutumista,
jolloin tilanne menee helposti pönötykseksi.

Ota yhteyttä

Ylioppilaskuva valmistujaiskuva * VALOKUVAAJA VALOKUVAAMO * hääkuva ylioppilaskuva muotokuva lapsikuva turku kaarina lieto piikkiö paimio aura pöytyä marttila mellilä loimaa salo OTA YHTEYTTÄ

Valmistuitpa sitten ylioppilaaksi tai ammattiin, tai molempiin,
olet valmistujaiskuvasi ansainnut.
Valitse kuvausympäristöksi mieleisesi miljöö
tai tule studiolle kuvattavaksi.

Ota rohkeasti yhteyttä, niin tehdään yhdessä juuri sinun näköiset ylioppilaskuvat.

Toimin pääosin Lounais-Suomessa akselilla Turku, Kaarina, Lieto, Piikkiö, Paimio, Sauvo, Salo, Aura, Pöytyä, Marttila, Mellilä, Loimaa.

Tarvittaessa tulen myös pääkaupunkiseudulle ja muualle Suomeen.