Kuvausmatkalla Fiskarssin Ruukissa

12.9.2016

Mitä yhteistä on maanviljelijällä ja valokuvaajalla?
Kumpikaan ei koskaan ole tyytyväinen vallitseviin sääolosuhteisiin.

Olin hyvän ystäväni kanssa pitkään suunnitellut valokuvausreissua Fiskarssiin ja sen lähiympäristöön. Matkaa oli jo monasti siirretty huonojen säiden takia,
mutta viimein koitti päivä, jolloin kaikki osatekijät osuivat kohdalleen.

Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta, ja syksyisen päivän lämpötila nousi kepeästi pariinkymmeneen asteeseen. Valokuvaajat vain eivät olleet tyytyväisiä.
Nyt aurinko paistoi liian jyrkästi luoden suuret kontrastierot.
Aina kuvakulman näyttäessä hyvältä, aurinko paistoi suoraan linssiin.
Olimme myös hieman ylipukeutuneet, varautuen hieman kylmempiin olosuhteisiin.

Mutta emme antaneet näiden pienten osatekijöiden häiritä.
Fiskars on hieno kohde valokuvaukselle ja luo hienot puitteet maisemakuvauksen lisäksi myös muotokuvaukselle.
Paikka on myös oiva matkailukohteena miljöön lisäksi pienine käsityöpajoineen ja putiikkeineen.
Hyvän oluen ystävänä voin näin jälkikäteen sanoa, että hieman jäi kaivelemaan unohdus vierailla Rekolan Panimossa.
Toisaalta siitä saa hyvän syyn vierailla Fiskarssissa uudelleen.

veturi_fiskars_valokuvaaja_fotojussiFiskarssin keskustaan saavuttaessa huomio kiinnittyi pieneen höyryveturiin, joka kokonsa puolesta muistutti lasten leikkipaikalle rakennettua leikkijunaa.
Veturin historia ei kuitenkaan ollut leikkimistä, vaan se oli aikoinaan ollut vankka työjuhta.
Emme voineet olla hämmästelemättä veturin pienuutta, sillä ohjaamoon tuntui mahtuvan lähinnä kymmenvuotias lapsi.
Mutta voimallaan tuo pikku veturi oli aikoinaan korvannut monta hevosta.

Höyryveturin kuljettajan työ oli todellisuudessa fyysistä voimaa vaativa työ, pölyisässä ja meluisassa ympäristössä.
Tai ainakin niin olen sen itse ymmärtänyt.
Kun tänä päivänä pitää fyysiselle voimalle ja kunnolle antaa kasvot, mieleeni tulee lähinnä TV:stä tuttu Bull Mentula. En vain voinut kuin hymyillä mielikuvalle, kun yritin mahduttaa häntä veturikuskiksi pieneen ohjaamoon. Ohjaamoon mikä sai lasten leikkimökinkin tuntumaan isolta kartanolta.

joki_fiskars_valokuvaaja_fotojussiKylää halkovan joen varrella uiskenteli lukuisia sorsia, mutta niiden kuvaaminen osoittautui sangen työlääksi.
Sorsat osoittautuivat sangen epäkuvattaviksi. Aina yrittäessäni siirtyä vähänkin parempaan kuvausasemaan, sorsat päättivät siirtyä muualle.
Enkä voi sanoa, että ystävälläni olisi ollut sen parempaa onnea.
Ehkäpä sorsat olivat kesän mittaan saaneet tarpeekseen kameroineen heiluvista turisteista.
Itse tyydyin lopulta tallentamaan jokivarren maisemia, hankalasta valosta välittämättä. Pienoiset syksyn merkit olivat jo nähtävissä puiden lehdissä. Totesimme paikan olevan varmastin todella upea, kunhan ruska-aika pääsee kunnolla vauhtiin.

mylly_fiskars_valokuvaaja_fotojussiVanhan myllyn luona  tunnelmaa lisäsi padosta juoksevan veden kohina.
Saadaksemme parempaa kuvakulmaa, laskeuduimme penkereeltä alas aivan joen tuntumaan.
Muistin miten Fiskarssin lähistöllä asusteleva ystäväni kertoi olleensa kuvaamassa paikallisella järvellä.
Hänellä oli seissyt kaksi salamavaloa jalustoillaan keskellä järveä, ja tuuli oli  kaatanut ne upottaen järven pohjaan.
Valot olivat uintireissusta suivaantuneina lopettaneet toimintansa.
Sen muistaen katsoin huolestuneena ystävääni, joka seisotti kameraansa jalustalla joessa, ottaen kuvia vähän pidemmällä suljinajalla.
Huomautin hänelle, että hän pitäisi edes kameran hihnasta kiinni.
Jos Nikoni päättäisi lähteä uintikierrokselle, hänen osaltaan homma loppuisi siihen.
kameran uittaminen jäi onneksi väliin, ja matkamme jatkui.

Päätimme reissumme Mustion Linnaan. mustionlinna_valokuvaaja_fotojussi
Jos Fiskarssin kylässä saisi kulumaan päivän jos toisenkin, saisi Mustion Linnan alueella kulumaan toisen mokoman.
Suomesta löytyy uskomattoman hienoja paikkoja, ja aina ei tarvitse etelärannikolta matkustaa Lappiin asti.
Lappi on kyllä ehdottomasti lumoava paikka, niin kesällä, kuin talvella, sitä ei ole kiistäminen.
Ja Lapissa sen laajuudessaan saa kulumaan viikon jos toisenkin.

Mutta etelästä ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan,  jos lähialueet ovat tarkastamatta.
Pääkaupunkiseudulla asuville Fiskars on käytännössä vieressä,  eikä Turun suunnastakaan matkaa ole kuin noin 130 km. Eli rauhallisesti autolla ajaen noin puolitoista tuntia per suunta.
Ja ketkä ovat hieman kauempaa tulossa voivat hyvin sivuuttaa Turun Ja Helsingin,
ja ajaa suoraan Fiskarssiin 🙂

Tarinoita Aikamatkalta

Vanha ystäväni vuosien takaa kysyi taannoin minulta vanhoista kuvista.
Kuvista joita vuosien varrella olen ottanut paljon, matkoilla ja tapahtumissa,
ja joissa ystävänikin on ollut läsnä.
Nyt kun vuosia oli karttunut , hän oli alkanut kaipaamaan kuvia vanhoista muistoista,
joista tallenteet olivat kaikki jääneet valokuvaajalle.
Onneksi näin oli  tapahtunut, sillä historiaa muisteltaessa ne olivat helposti esiin otettavissa todentamaan vanhoja näkymiä ja tapahtumia.
Kuvia katsellessani ajauduin itsekin aikamatkalle menneisyyteen.

Ja yksi tarina aikamatkalta menee näin…
Heinä – Elokuu 1990
Waterford station Ireland Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Waterford Station Ireland 1990

Istuin ystäväni kanssa junassa matkalla Dublinista Pohjois-Irlannin puolelle Belfastiin.
Katselin ikkunasta ihastellen sinisiksi maalattuja asemia, joissa aina välillä pysähdyimme.
Oli heinä – elokuu 1990 ja elämä hymyili. Olin ensimmäisellä täysipitkällä kesälomalla.
Ainoa asia mitä itse sillä hetkellä kaipasin oli se Irlannin kuuluisa sade.
Olin siis osunut sateistaan kuululle saarelle sellaisena ajanjaksona,
jona koko maata koetteli jo noin kaksi viikkoa kestänyt kuivuus ja sateettomuus.
Silti vähän kuivempana versionakin maa tarjosi valokuvaajalle hienoja kuvauskohteita.

Killarney Ireland Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Silta ja kuiva joki Killarney Ireland 1990

Pian huomasimme olevamme Pohjois-Irlannin puolella.
Siniset asemarakennukset olivat vaihtuneet kolkoiksi grafiteilla koristelluiksi hökkeleiksi.
Saavuttuamme Belfastiin tarkistimme opasteista lähimmän retkeilymajan sijainnin.
Sellainen sijaitsisi Shoreroadilla ( suom. Rantatie ), minne ei olisi kovinkaan kummoinen kävelymatka.

Oikea tie löytyi pian, mutta retkeilymaja vain loisti poissaolollaan.
Rakennukset muuttuivat aina vain huonokuntoisemmiksi,  ja rakennusten seinustoihin nojaili epämääräisen näköisiä hahmoja.
Ystävällisyys huokui hahmoista poissaolollaan, ja tilalla oli lähinnä apatiaa muistuttava olotila. Katsoimme heidän osalta parhaaksi jättää kyselyt retkeilymajan mahdollisesta sijainnista väliin.
Samanaikaisesti huomasimme kadun toisella puolella joukon ihmisiä tulevan talosta ulos.
Paikallinen Pelastusarmeija oli päättämässä kokoustaan, ja väki oli juuri ulkona hyvästelemässä toisiaan.

Kävelimme kadun toiselle puolelle kysyäksemme neuvoja.
Heti kohdallemme osui kaksi vanhempaa naista joilta osoitetta kysyimme.
Heidän ilmeensä oli järkyttynyt.
Ei järkyttynyt siitä, että kysyimme jotain, vaan siitä, että olimme yleensä sillä alueella.
Olimme osuneet johonkin vähemmän turvalliseen paikkaan, missä ei mitään retkeilymajaa ollut koskaan ollutkaan.
En tänä päivänä oikein tiedä mitä kaikkea naiset sanoivat, sillä paikallinen murre oli aika hankalaa ymmärrettävää.
Ystävällisesti he kuitenkin kuskasivat meidät autollaan lähimpään hotelliin.
Tai oikeastaan he vaativat sitä, sillä he eivät suostuneet siihen, että olisimme illan hämärässä kävelleet hotellille.

IRA oli myös tuolloin vielä aktiivinen. Paikalliset ihmettelivät,
että olimme ylipäätänsä junalla päässet perille, sillä IRA heidän kertomansa mukaan räjäytteli rautateitä jatkuvasti.
Tärkeimmät rakennukset olivat myös Belfastissa suljettu hiekkaestein,
joiden sisäpuolella hampaisiin asti aseistautunut sotilas vartioi, tähdäten jatkuvasti tiettyyn suuntaan.
Valokuvaaja minussa olisi mielellään ikuistanut nämä tarkemmin,
mutta olin saanut informaatiota välttää näiden kohteiden kuvaamista.
Sikäli mikäli en olisi halunnut viettää yötäni putkassa, tai muussa vähän tarkemmin vartioidussa paikassa.
Lisäksi kaduilla partioivat jatkuvasti kevyet panssariajoneuvot, ja keskustaan menevät linja-autot tarkastettiin ennen keskustaan pääsyä.

Belfast center at 1990 Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Belfastin vartioitua keskustaa 1990
30 heinäkuuta 1990

Paikallisen tv-kanavan uutisista selvisi, että päivällä oli samaan aikaan toisella puolella kaupunkia ollut myös pommiräjähdys.
Iskussa kuoli kaksi poliisia ja kaksi nunnaa. IRA pahoitteli tiedotteessaan nunnien kuolemaa, ja kertoivat iskun olleen suunnatun poliiseja kohtaan.
Meistä se tuntui peloittavalta, mutta paikalliset olivat niihin kuulema tottuneet.

Myöhemmin lähtiessämme pois Belfastista juna pysähtyi.
Konduktööri tuli ystävällisesti ilmoittamaan matkan kohta jatkuvan, pahoitellen viivytystä.
Tapahtuma näytti olevan aivan normaali tapahtuma, sillä paikalliset jatkoivat
tyynesti keskustelujaan ja aamulehden lukemistaan.
Vieressämme auki olevasta ikkunasta kantautuvista laukausten vaihdoista huolimatta.

Belfast at 1990 Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä.Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvausTurku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Vatioitu katu Belfastissa 1990
Sodan kynnyksellä

Seuraava matkakohde oli silloinen Jugoslavia. Maasta jäi mieleen ahdistunut mielikuva,
mikä selittyi myöhemmin seuraavana vuonna syttyneenä sisällis sotana.
Siellä törmäsin myös etniseen puhdistukseen.
Kävellessäni Ljublianassa törmäsin kerrostalon asukkaisiin, jotka oli kaikki häädetty huonekaluineen ja tavaroineen pihalle.
Paikalle oli tuotu purkukalustoa ja kuorma-autoja. Talo aiottiin oletettavasti purkaa.
Myöhemmin ymmärsin asukkaiden olleen etnistä vähemmistöä ja kuorma-autojen tarkoituksena oli kuljettaa asukkaat pois jonnekkin muualle.
Tätä en tietysti itse nähnyt, mutta niiden tapahtumien valossa mitä sodasta lopulta uutisoitiin tulin vain siihen johtopäätökseen.
Voi tietysti hyvinkin olla, että tapahtumien kulku ei lopulta ollut niin synkkä, ja perheille oli järjestetty uudet asunnot jossain muualla.
Rakas lukija, minä tiedän kyllä, edellinen lause henkii isosti sarkasmia nykytiedon valossa.

Asuinalue Pula Jugoslavia 1990 Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Näkymä asuinalueelta. Pula Jugoslavia 1990

Jonkin aikaa Jugoslaviata kierrettyämme lähdimme viimein matkalle kotiin.
Saksassa ostin junassa London Times:in lukeakseni mitä kaikkea maailmalla oli kuukauden aikana tapahtunut.
Lehdessä oli iso kirjoitus siitä miten Irak oli hyökännyt Kuwaitiin.

Lopuksi

Näin jälkeen ajatellen, elimme tietämättämme keskellä historiallisia tapahtumia.
Vasta vuosi oli kulunut Berliinin muurin murtumisesta, minkä johdosta Pink Floydkin piti konsertin. Tai näin ainakin itse sen ymmärsin.
Konserttia seurasin televisiosta Irlannissa Kilarneyssä paikallisessa linnassa sijaitsevassa retkeilymajassa.

Hostel in Killarney Ireland Valokuvaaja Juha Rintamäki www.fotojussi.fi. Valokuvausta studiossa tai miljöössä. Hääkuvaus - ylioppilaskuvaus - muotokuvaus - lapsikuvaus Turku Kaarina Lieto Piikkiö Paimio Aura Pöytyä Marttila Loimaa Salo Lohja Espoo Helsinki
Retkeilymajan päärakennus Killarney Ireland

Noiden hetkien vaikutukset tuntuvat yhä, sekä minussa että maailmalla.
Kuvasin matkan aikana julmetun määrän dia kuvia, joiden merkityksen olen
vasta viime vuosina tajunnut.
Me teemme historiaa joka päivä, ja tahtomattamme tai tarkoituksella tallennamme sitä kameroillamme.
Valokuvalla on iso rooli dokumenttiaineistona, kun historiaa kirjoitetaan ja muistellaan.